Globaali ympäristökriisi tuo kasvattajille uuden haasteen: Miten kohdata ryhmässä erilaisia ympäristöön liittyviä tunteita ja asenteita? Miten tukea nuorten kasvua kohti kestävämpiä arvoja ja elämäntapaa? Tässä johdantoluvussa saat näkökulmia ympäristöteemojen käsittelyyn nuorten kanssa. Lisäksi opit luovasta kirjoittamisesta ympäristöpedagogisena välineenä.
Globaali ympäristökriisi ja ilmastonmuutos herättävät monenlaisia tunteita. Tutuista elinympäristöistä tai elämäntavoista luopuminen voivat tuoda mukanaan esimerkiksi ahdistusta, surua, pelkoa, syyllisyyttä tai vihaa. Toisaalta luontokokemukset ja ympäristötoimintaan osallistuminen saavat tuntemaan myös esimerkiksi iloa, kiitollisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta tai innostusta.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ilmastonmuutoksen suhteen ovat nuoret. Osa nuorista kokee voimakasta ympäristöahdistusta ja näkee tulevaisuuden synkkänä (1). Samalla monet nuoret toivovat lisää tietoa konkreettisista vaikuttamismahdollisuuksista sekä päättäjiltä vastuunkantoa ja rohkeita tekoja (2). Toisaalta nuorilla on myös paljon muita ikävaiheeseensa liittyviä huolenaiheita ja tunnekuohuja, ja osaa nuorista ympäristöongelmien ajattelu ei kiinnosta ollenkaan. Kasvattajat ovatkin haastavassa tilanteessa: miten kohdata ryhmässä erilaisia ympäristöön liittyviä tunteita ja asenteita?
Vaikeatkin ympäristötunteet voivat kääntyä voimavaraksi, mikäli yksilö löytää riittävästi tilaa tunteiden käsittelyyn ja riittävästi toimintamahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi (3). Sekä nuoret että aikuiset tarvitsevatkin ympäristötunteiden ja tulevaisuusajatusten käsittelyä turvallisessa ryhmässä sekä mahdollisuuksia oman ympäristövaikuttamisen pohtimiseen ja toteuttamiseen. Näiden asioiden käsittely nuorten kanssa esimerkiksi taiteen menetelmiä hyödyntäen voi lisätä hyväksyntää erilaisia tunteita ja asenteita kohtaan. Erilaisten tunteiden kohtaaminen on tärkeää, jotta opimme elämään tunteiden kanssa.
Tunteiden käsittely voi lisätä myös valinnanvapautta sen suhteen, mihin omien tunteidensa energiaa kanavoi. Esimerkiksi ympäristösuuttumuksen energia voi olla hedelmällistä suunnata toiminnaksi ympäristön puolesta. Ympäristövaikuttamisen pohtiminen ja toteuttaminen ryhmässä voivat lisätä nuorten luottamusta siihen, että aikuiset ottavat ympäristöongelmat tosissaan ja ovat halukkaita vaikuttamaan niihin yhdessä nuorten kanssa. Vaikuttamishalun tueksi tarvitaan toivoa ja kokemusta elämän merkityksellisyydestä, ja samalla ympäristötoimintaan osallistuminen on myös keskeinen toivon vahvistaja (4). Ympäristötutkija Panu Pihkalan mukaan toivon voi nähdä asenteena, jossa pidetään kiinni elämän merkityksellisyydestä, vaikka onnistumisesta ei ole varmuutta (5).
Ympäristötunteiden ja ympäristövaikuttamisen käsittelyn tueksi on viime vuosina julkaistu hyviä suomenkielisiä materiaaleja kasvattajille, kuten Toivoa ja toimintaa -sivusto sekä Luonto ja tunteet -sivusto (6). Ilmastonmuutos minussa -luovan kirjoittamisen opetusmateriaali täydentää kasvattajien työkalupakkia monipuolisilla luovan kirjoittamisen harjoituksilla, joita kannattaa hyödyntää myös yhdessä muiden aiheeseen liittyvien materiaalien kanssa.
Miten tätä opetusmateriaalia luetaan?
Tämä opetusmateriaali tarjoaa luovan kirjoittamisen harjoituksia ympäristötunteiden, kestävän tulevaisuuden ja ympäristövaikuttamisen käsittelyyn yhdessä nuorten kanssa. Harjoitusten tavoitteena on luoda tiloja ympäristötunteiden kuuntelemiselle ja jakamiselle turvallisessa ryhmässä, tulevaisuuteen liittyvän kuvittelukyvyn avartamiselle sekä oman ympäristötoimijuuden pohtimiselle. Harjoitukset edistävät perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman tavoitteita, kuten ekososiaalista sivistystä, kulttuurista osaamista, vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja, monilukutaitoa, hyvinvointiosaamista, monitieteistä ja luovaa osaamista sekä osallistumista, vaikuttamista ja kestävän tulevaisuuden rakentamista. Vaikka harjoitusten menetelmänä on luova kirjoittaminen, moni niistä sopii hyvin myös muihin oppiaineisiin, kuten maantieteen, biologian, terveystiedon tai tunne-ja vuorovaikutustaitojen oppitunnille.
Samalla harjoituksissa tutustutaan sanataiteen eri osa-alueisiin. Sanataide on luovaa kielellistä ilmaisua, joka perustuu laajaan tekstikäsitykseen. Tekstejä voidaan tuottaa esimerkiksi kirjoittamalla, puhumalla, kuvittamalla tai audiovisuaalisessa ja digitaalisessa muodossa (7). Tämän opetusmateriaalin harjoituksissa korostuvatkin sanataiteelle ominaiset ilo, leikki ja kokemuksellisuus. Harjoitukset rohkaisevat mielikuvituksen käyttöön ja oivaltamiseen erilaisten tekstityyppien ja tyylilajien avulla. Opetusmateriaalissa kokeillaan monenlaisia luovan kirjoittamisen menetelmiä uusien sanojen keksimisestä aina runoihin, lauluihin, tarinoihin, mainoksiin ja resepteihin. Materiaali sopiikin myös kieli-, vuorovaikutus- ja tekstitaitojen kehittämiseen sanataiteen ja luovan kirjoittamisen ryhmissä sekä äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa.
Materiaalin harjoitukset soveltuvat erityisesti yläkoulu- ja lukioikäisille sekä aikuisille, mutta osaa niistä on mahdollista soveltaa myös nuoremmille kohderyhmille. Lasten kanssa työskennellessä kannattaa painottaa toiminnallisuutta puhumisen sijaan sekä käsitellä ympäristökysymyksiä lasten ikätasolle sopivalla tavalla (8). Harjoitusten haastavuuden taso vaihtelee. Opettajan kannattaakin pohtia, mitkä harjoitukset voisivat soveltua parhaiten omalle ryhmälle ja miten harjoitukset voisi toteuttaa turvallisella tavalla, osallistujien yksityisyyttä kunnioittaen.
Osa harjoituksista on helpommin sovellettavissa koulumaailmaan, osa taas sopii paremmin luovasta ilmaisusta kiinnostuneille ryhmille, kuten sanataidekouluihin. Tästä opetusmateriaalista on myös käännetty lyhennetty versio englanniksi, jotta materiaalia olisi helpompi soveltaa monikielisten ryhmien työskentelyyn (9). Monikielisessä ryhmässä osallistujia kannattaa rohkaista kirjoittamaan omalla äidinkielellään, jotta omien tunteiden ja kokemusten sanoittaminen helpottuu. Kirjoittaessa syntyneitä ajatuksia voi sitten jakaa ryhmän yhteisellä kielellä.
Tämän opetusmateriaalin ensimmäisessä luvussa “Ympäristötunteet” sanallistetaan, kehollistetaan ja jaetaan omia ympäristötunteita ryhmässä. Toisessa luvussa “Kestävä tulevaisuus” havainnoidaan omaa tulevaisuusajattelua ja laajennetaan kuvittelukykyä kuvittelemalla kestävää kulttuuria. Kolmannessa luvussa “Minä ympäristövaikuttajana” pohditaan omia arvoja ja konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia ympäristöongelmiin. Lisäksi materiaalin lopussa on kolme esimerkkioppitunnin rakennetta, yksi jokaisen alaluvun teemasta.
Materiaalin harjoitukset on ryhmitelty niin, että jokaisen alaluvun alussa esitellään matalan kynnyksen lämmittelyharjoituksia, jotka sopivat ryhmätyöskentelyhetken käynnistämiseen. Lämmittelyharjoitusten tavoitteena on turvallisen ilmapiirin luominen ja vireystilan nostaminen ryhmätyöskentelyyn sopivaksi. Samalla lämmittelyharjoitukset virittävät jo kevyesti kyseisen alaluvun teemaan. Kasvattajana voitkin esimerkiksi poimia yhden tai kaksi ryhmällesi sopivaa lämmittelyharjoitusta ja sen jälkeen ohjata samaan teemaan liittyvän pääharjoituksen – tunnet itse parhaiten ryhmäsi ja sen, mikä oman ryhmäsi kanssa on mahdollista. Harjoitusten pohjalta voit myös kehitellä omalle ryhmällesi soveltuvia jatkoharjoituksia, kuten tekstien työstämistä toisten taiteenlajien keinoin.
Jokainen pääharjoitus sisältää lyhyen virittäytymisen harjoituksen teemaan sekä varsinaisen työskentelyn. Harjoituksen ja ryhmätyöskentelyn päätteeksi kannattaa varata myös riittävästi aikaa syntyneiden tekstien ja tuotosten jakamiseen ja niistä keskusteluun. Lisää vinkkejä prosessityöskentelyn ohjaamiseen löydät teoksesta Taidepolkuja ympäristöempatiaan sekä Luonto ja tunteet -sivustolta (10).
Ympäristöteemojen käsittely nuorten kanssa
Ympäristötunteiden käsittelyä tarvitaan sekä yleisesti osana kasvatusta ja ympäristöteemaisia oppitunteja että etenkin silloin, kun ryhmässä herää voimakkaita tunteita esimerkiksi ajankohtaisen ympäristöuutisen tai ilmastomielenosoitukseen osallistumisen johdosta. Sekä nuorilla että aikuisilla on erilaisia tunteita ja asenteita suhteessa ympäristöongelmiin, ja yksilöt ovat myös eri vaiheessa ympäristökriisin kohtaamisen ja käsittelyn prosessia. Osa nuorista ei ole kiinnostunut ajattelemaan aihetta, osa saattaa kaivata tietoa ja osa tunteiden jakamista, ja joidenkin kohdalla voi olla tarpeen oikaista virheellisiä käsityksiä tai stereotypioita. Nuorten hiljaisuudesta ei juurikaan voi tehdä päätelmiä siitä, kiinnostaako aihe vai ei, vaan työskentely vaatii aikaa ja luottamusta (11). Välinpitämättömyys voi toisinaan olla myös suojatunne, joka auttaa siinä, että yksilö välttyy hankalampien ympäristötunteiden kokemiselta (12).
Jokainen kasvattaja voi ohjata ympäristöteemojen käsittelyä omien vahvuuksiensa mukaan. Tärkeintä olisi vähintään sanoittaa ympäristötunteiden olemassaolo ryhmässä. Kasvattaja voi esimerkiksi sanoa Toivoa ja toimintaa -hankkeen ehdottamalla tavalla: “Ymmärrän hyvin, että monella teistä on erilaisia vaikeita tunteita esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja muiden kestävän kehityksen kysymysten suhteen. Ne ovat niin suuria ja surullisia ongelmia, että meillä kasvattajillakin on monia vaikeita tunteita niiden suhteen. Niiden tunteiden kanssa voi kuitenkin oppia elämään yhdessä toisten kanssa (13).”
Monien nuorten oloa voi helpottaa, jos kasvattaja myöntää, että hänellä itselläänkin on vaikeita tunteita suhteessa ympäristökriisiin. Lisäksi kasvattaja voi oman taitotasonsa mukaan tarjota keskustelumahdollisuuksia tunteista sekä edetä taiteen menetelmien hyödyntämiseen.
Ennen tunnetyöskentelyn ohjaamista kasvattajan olisi hyvä käsitellä omia ympäristötunteitaan, jotta hän pystyy tukemaan osallistujien prosesseja eikä tule projisoineeksi omia tunteitaan ryhmään (14). Hyviä harjoituksia kasvattajille omien tunteiden käsittelyyn löytyy esimerkiksi Toivoa ja toimintaa -hankkeen sivuilta. Kasvattajan kannattaa myös kokeilla ryhmällä teettämiään harjoituksia ensin itse.
Ympäristökysymysten käsittelyssä kuunteleva ja hyväksyvä asenne on erityisen tärkeä. Kasvattaja voi työskentelyn alussa sanoittaa ääneen sen, että kaikenlaisten tunteiden ja asenteiden ilmaiseminen ryhmässä on sallittua mutta toisaalta ei ole pakko tuntea tai ilmaista mitään. Ryhmässä pyritään kunnioittamaan toisten tunteita ja asenteita eikä pyritä muuttamaan niitä. Turvallisen ilmapiirin luominen on nuorten kanssa olennaista, sillä nuoret voivat olla tutussakin ympäristössä arkoja avautumaan ahdistavista kokemuksistaan (15). Ylipäätään teollistuneissa yhteiskunnissa ei ole totuttu puhumaan surun kaltaisista tunteista, jotka saattavat tuntua pelottavilta (16). Olisikin tärkeää antaa kaikille mahdollisuus tulla kuulluiksi ja hyväksytyiksi mutta samalla suojella osallistujien yksityisyyttä. Erilaiset anonymiteetin takaavat menetelmät voivatkin olla avuksi kokemusten jakamisessa, kuten ajatusten jakaminen nimettömänä esimerkiksi AnswerGarden-alustan tai muun sanapilvisovelluksen kautta tai keskusteleminen parin kanssa niin, että muu ryhmä ei kuuntele. Apuna yhteisten toimintatapojen sopimiseen ryhmän kanssa voi käyttää Turvallisen keskustelun huoneentaulua (17).
Kasvattajan kannattaa pyrkiä havainnoimaan herkästi, mitä ryhmä toivoo ja tarvitsee milläkin hetkellä. Toisille ryhmille ympäristötunteiden käsittely voi olla ajankohtaista, kun taas toiset saattavat kaivata konkreettiseen toimintaan ryhtymistä. Jokaiseen opetuskokonaisuuteen kannattaa kuitenkin suunnitella sekä tunteiden käsittelyä että käytännön tekemistä ja vaikuttamista. Ryhmän tarpeet saattavat vaihtua, joten kasvattajan on hyvä olla valmis muuttamaan suunnitelmiaan pitkin matkaa.
Erilaisten harjoitusten avulla voi etsiä tasapainoa ja vaihtelua raskaiden ja keveiden teemojen välille. Välillä voimakkaita tunteita voi olla helpompaa käsitellä etäännyttävän elementin avulla, kuten tekemällä tunteista runoja tai laulunsanoituksia. Myös huumori on olennainen selviytymiskeino, ja taidetyöskentelyn äärellä voikin olla helpottavaa välillä nauraa yhdessä. Samoin oman luontosuhteen pohtiminen luonnossa liikkumalla ja ulkona kirjoittamalla voi tarjota hengähdystaukoja vakavien teemojen keskelle.
Koska ympäristökriisi on valtavan monimutkainen ongelma, moni kasvattaja saattaa tuntea epävarmuutta sen äärellä, riittääkö oma tiedollinen ja taidollinen kapasiteetti ympäristökriisin käsittelyyn. Sekä nuoret että aikuiset ovat muuttuvalla planeetalla uuden ja tuntemattoman äärellä. Ympäristöongelmia voikin lähestyä yhdessä tutkivalla asenteella, armollisesti ja oman keskeneräisyytensä hyväksyen. Se riittää, että kasvattaja on avoin ihmettelemään tilannetta ja ideoimaan toimintamahdollisuuksia yhdessä nuorten kanssa!
Kasvattajan eettisenä tehtävänä on ylläpitää merkityksellisyyttä
ja siinä mielessä myös toivoa. Samalla on tärkeää, ettei kasvattaja vähättele ympäristöongelmia ja että ryhmässä uskalletaan viipyä myös vaikeiden tunteiden äärellä eikä yritetä kääntää niitä väkisin myönteisiksi. Samalla voi muistuttaa toivoa luovista näkökulmista, kuten siitä, että uutisointi on usein ongelmakeskeistä ja samalla maailmassa tapahtuu paljon hyvää ympäristöongelmien lievittämiseksi. Ilmastonmuutoksen ohella monet muutkin globaalit ongelmat, kuten pandemia ja sodat, saattavat kuormittaa nuoria. Olisikin tärkeää, ettei ilmastonmuutoksesta käytävä keskustelu lisäisi nuorten ahdistusta vaan tarjoaisi rakentavia selviytymiskeinoja.
Myös tiedon jakaminen vaikuttamismahdollisuuksista luo toivoa, mutta samalla kannattaa muistuttaa nuoria armollisuudesta itseä kohtaan. Omia vaikuttamismahdollisuuksia ei pidä vähätellä, mutta omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. On hyvä tuoda esiin, että vaikka ilmastonmuutos on pitkälti ihmiskunnan yhteinen haaste, ovat nuoret eriarvoisessa asemassa ympäristötoiminnan suhteen. Kaikilla ei esimerkiksi taloudellisista syistä ole yhtä paljon mahdollisuuksia vaikuttaa omiin kulutustottumuksiinsa. On tärkeää, että nuoria ei syyllistetä heidän valinnoistaan ja että aikuiset myöntävät, että heillä on päävastuu ympäristökriisiin reagoimisessa.
Ympäristövaikuttamisen yhteydessä kasvattaja voi esimerkiksi
muistuttaa ympäristöfilosofi Joanna Macyn näkemyksestä: jokainen voi oman lahjakkuutensa mukaan löytää itselleen luontaisen tavan vaikuttaa ympäristöongelmiin (18). Pienilläkin teoilla voi olla kauaskantoiset seuraukset (19). Ryhmää kannattaa muistuttaa myös kollektiivisen toiminnan tärkeydestä. Ympäristöongelmat ovat niin suuria haasteita, että kukaan ei voi ratkaista niitä yksin. Yksilösankaruuden sijaan tarvitaan laaja-alaista kansalaisvaikuttamista sekä suuryritysten, päättäjien ja ruohonjuuritason yhteistyötä kotimaassa ja kansainvälisesti.
Luova kirjoittaminen ympäristöpedagogisena välineenä
Taiteen menetelmät mahdollistavat ympäristökysymysten kokonaisvaltaisemman ja kehollisemman käsittelyn, jossa tehdään tilaa toisenlaisille tietämisen tavoille ja monilajisten suhteiden tunnustelulle (20). Luova kirjoittaminen on tässä menetelmänä erityisen käyttökelpoinen. Kirjoittaminen on monelle jo lähtökohtaisesti tuttua, ja kirjoittamalla omia tunteita, ajatuksia ja kokemuksia voi tarkastella turvallisessa, yksityisessä tilassa. Kirjallisuusterapeuttiset tutkimukset osoittavat, että vaikeista tunteista ja kokemuksista kirjoittaminen voi lisätä sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia ja myönteisten selviytymiskeinojen kehittymistä (21). Ympäristökysymysten kohtaamiseen onkin viime vuosina kehitetty välineitä myös luovan kirjoittamisen keinoin (22).
Ympäristökriisin käsittelyssä luovalla kirjoittamisella voi olla monenlaisia tavoitteita. Kirjoittaminen voi auttaa saamaan tunteen liikkeelle ja ilmaisemaan omia tunteita (23). Samalla kirjoittaminen antaa tunteisiin etäisyyttä ja auttaa ajatusten jäsentelyssä (24). Tekstien jakaminen ryhmässä mahdollistaa myös kurkistuksen toisten kirjoittajien sisäiseen maailmaan. Taiteen ja kirjallisuuden vastaanottaminen ja itse tekeminen voivatkin kehittää empatiataitoja, mikäli oppimistilanteessa kannustetaan empaattiseen vuorovaikutukseen pedagogisin menetelmin (25).
Erilaisten kirjoituskokeilujen avulla voi etsiä myös uudenlaista suhdetta luontoon ja kuvitella maailmaa ei-inhimillisestä näkökulmasta. Luonnonilmiöiden äärelle pysähtyminen kirjoittamalla auttaa huomaamaan, miten mieli, keho, toiset lajit ja luonnonprosessit ovat keskenään vuorovaikutuksessa (26). Tunnesuhteen vahvistaminen luontoon voi samalla vahvistaa halua huolehtia ympäristöstä (27).
Tarinoita kertomalla voi pyrkiä vaikuttamaan siihen, minkälaista tulevaisuutta haluamme luoda – esimerkiksi kuvittelemalla yksilösankareiden sijaan lajienvälistä yhteiseloa ja yhteistyötä (28). Tässä opetusmateriaalissa painottuu utopistinen työskentely, koska äidinkielen opetusmateriaaleissa ympäristökysymyksiä on useimmiten käsitelty dystopioiden kautta (29). Synkät tulevaisuustarinat voivat auttaa omien pelkojen kohtaamisessa ja käsittelyssä, mutta niiden rinnalle tarvitaan luottamusta ja innostusta lisääviä tarinoita, jotka näyttävät tulevaisuuden moninaisempana. Tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta on monia enemmän tai vähemmän mahdollisia tulevaisuuksia, ja niiden toteutumiseen on mahdollista vaikuttaa omalla toiminnalla (30). Maailman muuttamiseksi tarvitsemmekin kuvittelukyvyn laajentamista ja taitoja ajatella tulevaisuutta rakentavalla tavalla (31).
Luova kirjoittaminen voi vahvistaa osallistujien motivaatiota
ympäristövaikuttamiseen, ja kirjoittamalla voi suunnitella myös konkreettisia tekoja ympäristön hyväksi. Aikuisille ohjaamistani Ilmastonmuutos minussa -luovan kirjoittamisen työpajoista (2018–2020) kerätty kyselyaineisto osoittaa, että ympäristötunteiden ja oman ympäristötoimijuuden pohtiminen kirjoittamalla herätti osassa kurssilaisia halun vaikuttaa ilmastoasioihin. Myös kirjoittaminen itsessään voi muun toiminnan ohella olla eräs ympäristövaikuttamisen keino (32).
Luova kirjoittaminen on kuitenkin menetelmänä ollut pitkään sivuroolissa kirjallisuuslähtöisessä ympäristöpedagogiikassa, ja päähuomio on keskittynyt lukemisen merkitykseen (33). Samoin sanataidepedagogiikka on ylipäätään ollut puutteellisesti tutkittua (34). Luovan kirjoittamisen monet mahdollisuudet ympäristöpedagogiikassa ansaitsisivatkin enemmän huomiota.
Luova kirjoittaminen taipuu menetelmänä monimuotoisiin
kokeiluihin: tekstejä voidaan kirjoittaa yhdessä lause kerrallaan, kirjoittamisen lähtökohtana voidaan käyttää moniaistisia kokemuksia, kuten liikettä ja musiikkia, ja syntyneitä tekstejä voidaan kehollistaa, maalata tai muovailla. Kannattaa rohkeasti lähteä kokeilemaan
kirjoittamista myös ulkotiloissa, erilaisissa ympäristöissä ja sääolosuhteissa. Luonnossa kirjoittaminen voi mahdollistaa uudenlaisia aisti- ja tunnekokemuksia sekä tuoda teksteihin lisää yllätyksellisyyttä ja kehollisuutta.
Luovaa kirjoittamista voidaan yhdistää myös monialaisiin
oppimiskokonaisuuksiin. Tällainen voisi esimerkiksi olla maantieteen, kotitalouden, terveystiedon ja äidinkielen oppimiskokonaisuus, jossa tutustutaan ilmastonmuutoksen syihin ja seurauksiin, mahdollisuuksiin vaikuttaa ja varautua ilmastonmuutokseen sekä ilmastonmuutoksen herättämien tunteiden sanallistamiseen luovan kirjoittamisen menetelmin. Ympäristötunteiden monialaiseen käsittelyyn taas sopisi esimerkiksi musiikin, äidinkielen ja kuvataiteen oppimiskokonaisuus, jossa toteutetaan räpvideoita ympäristötunteista. Koska kirjoittaminen on monelle tuttu työskentelymuoto, se sopii myös erityisen hyvin erilaisten ryhmätyöskentelyjen aloittamiseen, käsiteltyjen teemojen reflektointiin sekä omien ajatusten ja tunteiden tunnusteluun ennen kuin niitä jaetaan ryhmän kanssa.
Kun ympäristöteemoja käsitellään luovan kirjoittamisen menetelmin, on tärkeintä itse prosessi eikä lopputuloksen arviointi. Kirjoitettua tekstiä ei ole pakko jakaa toisten kanssa, vaan sitä voidaan käsitellä esimerkiksi itsekseen lukemalla ja tekstiä alleviivaamalla tai vain läheisen ystävän kanssa. Erityisesti nuorille voi olla turvallisempaa, että omista teksteistä jaetaan vain yksittäisiä sanoja tai katkelmia. Katkelmista voidaan esimerkiksi koostaa sanakollaasirunoja luokan seinälle tai etäopetustilanteessa chat-ketjuun tai tehdä yhteisiä äänimaisemia muiden sanomia sanoja ääneen toistamalla. Samalla osallistujien jakamista sanoista muodostuu uusi teksti, joka voi synnyttää riemastuttavia assosiaatioita ja yhteisöllisyyden sekä yhdessä luomisen tuntua. Mikäli ryhmä on riittävän turvallinen tekstien jakamiseen, voidaan pitemmälle työstetyistä teksteistä antaa lyhyesti kannustavaa palautetta. Ryhmä tai opettaja voi esimerkiksi kertoa, mistä asioista piti tekstissä tai mitä käsiteltävään teemaan liittyviä ajatuksia tekstin kuuleminen herätti.
Osalle nuorista oman tekstin tuottaminen voi kuitenkin olla haastavaa. Digitaalisen mediakulttuurin myötä muut ilmaisukeinot voivat olla tutumpia. Samoin esimerkiksi maahanmuuttajanuorille tai muille erityisryhmille tekstin tuottaminen voi olla vaikeaa suomen kielen taitotason tai ylipäätään kielellisen ilmaisun haasteiden takia. Erilaiset valmiita tekstejä hyödyntävät kollaasitekniikat helpottavat osallistumista, kun tekstin voi koota valmiista aineksista. Samoin valmiiden lauseenalkujen tai tekstikaavan pohjalta kirjoittaminen tai vapaa tajunnanvirta voi auttaa alkuun pääsemisessä. Itsekritiikkiä saattaa helpottaa myös tieto, että omaa tekstiä ei ole pakko jakaa toisille.
Myös nuorten asenteet kirjoittamista ja taidetyöskentelyjä kohtaan vaihtelevat. Kasvattaja voi tuoda esiin sen, että luovan kirjoittamisen harjoituksissa ei tarvitse välittää kielioppisäännöistä, eikä ole oikeita tai vääriä tapoja kirjoittaa. Luovassa kirjoittamisessa on lupa kokeilla uutta ja järjenvastaista, leikitellä sanoilla ja ottaa vastaan erikoisetkin mielleyhtymät! Luovan kirjoittamisen avulla nuorten tunnetaidot ja tietoisuus ympäristötunteista vahvistuvat. Nuoret saavat mahdollisuuden kuvitella itsensä ilmastosankareina, eläiminä, uutistoimittajina, kirjailijoina, keksijöinä, tulevaisuuden kestävän kaupungin asukkaina tai muina toimijoina, joiden elämään ilmastonmuutos vaikuttaa. Siinä on kuvittelun aktivoiva voima.
Viitteet
1. Hickman & Marks & Pihkala et al. 2021.
2. Vaikuttamismahdollisuuksista, ks. Koivuranta 2021; vastuunkannosta, ks. Hickman & Marks & Pihkala et al. 2021.
3. Pihkala 2019a.
4. Ks. esim. Pihkala 2019a: 12.
5. Pihkala 2017: 144.
6. Kemppainen et al. 2019; Koivula et al. 2020; ks. myös Kuoppamäki et al. 2020.
7. Opetushallitus 2017.
8. Ks. Pihkala 2018.
9. Ks. www.climatechangeinme.fi/?lang=en
10. Ks. Kuoppamäki et al. 2020: 8–11; Koivula et al. 2020: https://www.luontojatunteet.fi/tyokalupakki/
11. Laininen et al. 2022.
12. Pihkala 2019b: 84–85.
13. Kemppainen et al. 2019.
14. Burkhart 2016: 77; Pihkala 2020: 20.
15. Laininen et al. 2022.
16. Pihkala 2019b: 176–177.
17. Kemppainen et al. 2019: https://toivoajatoimintaa.fi/wp-content/uploads/sites/11/2020/10/Turvallisen-keskustelun-huoneentaulu.pdf
18. Macy & Johnstone 2012: 26–33.
19. Emt.: 113.
20. Ylirisku 2021.
21. Easterling et al. 1999.
22. Ks. esim. Atkinson et al. 2021; Gabriel & Garrard 2012; Kuoppamäki et al. 2020; Neimanis 2016.
23. Ihanus 2019, 15.
24. Easterling et al. 1999: 92.
25. Lähdesmäki & Koistinen 2021.
26. Koistinen et al. 2022, 84.
27. Ihanus 2021: 15.
28. Haraway 2016.
29. Sähköpostikeskustelu ympäristötutkija Panu Pihkalan kanssa 9.3. 2022 ja äidinkielenopettaja Maria Siirosen kanssa 8. 3. 2022.
30. Tulevaisuudentutkimuksesta lapsille, ks. esim. Tähkäpää & Rybatski 2021.
31. Tulevaisuudentutkija Otto Tähkäpää Jussi Ahlrothin haastattelussa (Ahlroth 2021).
32. Koistinen et al. 2022, 92.
33. Emt.
34. Sanataidepedagogiikasta on tehty väitöstutkimuksia, mutta siihen liittyviä laajempia tutkimushankkeita ei ole rahoitettu eikä suurempilevikkisiä julkaisuja kustannettu. (Kirjallisuudentutkija Risto Niemi-Pynttärin kanssa käyty sähköpostikeskustelu, 25. 3. 2022.)
Lähteet
Ahlroth, Jussi 2021: “Suuri osa nuorista kokee tulevan kauhistuttavana – Ongelma on, että meillä ei ole aidosti uudenlaista kuvaa tulevaisuudesta, sanoo aiheesta kirjan kirjoittanut Otto Tähkäpää”. Helsingin Sanomat 26.10.2021.
Atkinson, Jennifer & Kelsey, Elin & Ray, Sarah Jaquette (toim.) 2021: An Existential Toolkit for Climate Justice Educators, https://www.existentialtoolkit.com
Burkhart, Jocelyn 2016: “Singing the spaces: Artful approaches to navigating the emotional landscape in environmental education.” Canadian Journal of Environmental Education, 21, 72–88.
Easterling, Brian A. & L’Abate, Luciano & Murray, Edward J. & Pennebaker, James W. 1999: “Empirical foundations for writing in prevention and psychotherapy: Mental and physical health outcomes.” Clinical Psychology Review, 19 (1), 79–96.
Gabriel, Hayden & Garrard, Greg 2012: “Reading and Writing Climate Change”. Teoksessa Greg Garrard (toim.), Teaching Ecocriticism and Green Cultural Studies, Houndmills & New York: Palgrave Macmillan, 117–129.
Haraway, Donna J. 2016: Staying with the Trouble. Making Kin in the Chthulucene. Durham & London: Duke University Press.
Hickman, Caroline & Marks, Elizabeth & Pihkala, Panu et al. 2021: “Climate anxiety in children and young people and their beliefs about government responses to climate change: a global survey”. Lancet Planetary Health, 2021, https://doi.org/10.1016/S2542-5196(21)00278-3
Ihanus, Juhani 2021: “Sanoja juurilleen. Ekofilosofiasta, -psykologiasta, -terapioista ja -poetiikasta.” Kirjallisuusterapia, 1, 13–16.
Ihanus, Juhani 2019: Transformative Words: Writing Otherness and Identities. New York: Nova Science Publishers, Incorporated.
Kemppainen, Eeva & Pihkala, Panu & Sipari, Pinja 2019: Toivoa & toimintaa. Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry. https://toivoajatoimintaa.fi/
Koistinen, Aino-Kaisa & Laininen, Henna & Niemi-Pynttäri, Risto & Sääskilahti, Nina 2022: “Ehdotuksia luovan kirjoittamisen ympäristöpedagogiikaksi”. Kirjallisuudentutkimuksen vuosikirja Joutsen, nro 2022, 83–97.
Koivula, Leena & al. 2020: Luonto ja tunteet. https://www.luontojatunteet.fi/
Koivuranta, Esa 2021: “Greta Thunbergista tuli kasvot nuorten ilmastohuolille, mutta nyt ilmastopuhe kyllästyttää nuorisoa, tuore tutkimus paljastaa – mistä on kyse?” Yle Uutiset, 10.6. 2021.
Kuoppamäki, Anna & Myllynen, Maarit & Snellman, Maami 2020: Taidepolkuja ympäristöempatiaan. Opas monitaiteiseen työskentelyyn. Kehittämiskeskus Opinkirjo. https://opinkirjo.fi/materiaalit/taidepolkuja-ymparistoempatiaan/
Lähdesmäki, Tuuli & Koistinen, Aino-Kaisa 2021: “Explorations of linkages between intercultural dialogue, art, and empathy.” Teoksessa Fiona Maine & Maria Vrikki (toim.), Dialogue for Intercultural Understanding: Placing Cultural Literacy at the Heart of Learning. Cham: Springer, 45–58.
Macy, Joanna R. & Johnstone, Chris 2012: Active Hope – How to Face the Mess We’re in without Going Crazy. England: New World Library.
Neimanis, Astrida 2016: “Weather writing: A feminist materialist practice for (getting outside) the classroom.” Teoksessa Peta Hinton & Pat Treusch (toim.), Teaching with Feminist Materialisms, Uthrecht: ATGENDER, 141–157.
Opetushallitus 2017: “Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet: Sanataide”, https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/taiteenperusopetus/3689873/tekstikappale/3780271.
Pihkala, Panu 2020: “Eco-Anxiety and Environmental Education.” Sustainability, 12(23), 10149, https://doi.org/10.3390/su122310149.
Pihkala, Panu 2019a: Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen. MIELI Suomen Mielenterveys ry. https://www.researchgate.net/publication/336616509_Ilmastoahdistus_ja_sen_kanssa_elaminen_Climate_anxiety
Pihkala, Panu 2019b: Mieli maassa? – Ympäristötunteet. Helsinki: Kirjapaja.
Pihkala, Panu 2018: “Miten puhua lapselle ilmastonmuutoksesta?” Ympäristöahdistus ja toivo -blogi. https://ekoahdistus.blogspot.com/2018/11/miten-puhua lapselleilmastonmuutoksesta.html
Pihkala, Panu. 2017: Päin helvettiä? – Ympäristöahdistus ja toivo.
Helsinki: Kirjapaja.
Tähkäpää, Otto & Rybatski, Ilpo 2021: Telin tutkimusmatka tulevaisuuksiin. Helsinki: Tammi.
Ylirisku, Henrika 2021: Reorienting Environmental Art Education.
Aalto-yliopisto. https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/102921
Painamattomat lähteet
Suullisia tietoja antaneet:
Niemi-Pynttäri, Risto, kirjallisuudentutkija, Jyväskylän yliopisto.
Pihkala, Panu, ympäristötutkija, Helsingin yliopisto.
Siironen, Maria, äidinkielenopettaja, Ylöjärvi.
Laininen, Henna & Lehtonen, Anna & Myllynen, Maarit & Mäkinen, Heli & Turkki, Nella & Ylirisku, Henrika 2022: Opettajana ympäristökriisin keskellä – taide muutosvoimana ja voimavarana. Valtakunnalliset etäkoulutukset kasvattajille. Koulutuksen osallistujilta kerätyt kyselylomakevastaukset.
–>Ympäristötunteet<–